En ole nähnyt Kristeniltä tosiaan kuin kaksi elokuvaa Twilightin (olipas hyvä!) ja In the land of Womenin (ei tainnut olla meillä oleenkaan teattereissa, mutta Makuunista löytyy). Molemmissa vasta 18-vuotias Kristen saa mun mahan melkeen kieroon. Naisessa on sitä ihmeellistä läsnäolon tunnetta, että kun tuijottaa Kristeniä elokuvasalissa, tuntuu kuin olisi oikeasti kahden kesken tyttösen kanssa juttelemassa. Ajan ja paikan taju miltein häviää, ja Kristen vetää mukaan elokuvan omaan todellisuuteen. Näitä tulee harvoin. Tykkään!
Enkä pane myöskään pahakseni In the land of women elokuvan rentoa ja särmikästä stailausta. (Ks. edellinen postaus.)






