maanantai 9. helmikuuta 2009

Mari kyseli taannoin...

... mun tulevaisuuden suunnitelmistani, ja lupasin omistaa postauksen hänelle. Joten Mari tämä on sinulle.

Olen jo kertaallen aiemmin ilmaissut blogissani mun ongelman tehdä valintoja opiskelupaikan suhteen. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän sotkuun pääsen. Usein intoudun päiväuni haaveiluun, milloin missäkin tulevaisuuden ammatissani. Välillä stailaan jonkin televisio sarjan näyttelijöitä, sitten huomaankin taas kirjottavani Suomen Ellen muotiosiota, kunnes yhtäkkiä olenkin suosittu televisiotoimittaja, ja sitten taas oman menestyksekkään vaateliikkeen omistaja.


No. Yhden asian olen tajunnut. Mitä luultavimmin voin tehdä elämässäni ihan mitä vain, huolimatta siitä mitä olen opiskellut. Opiskelupaikka, ja maisteriksi lukeminen ei vielä takaa mitään ylläolevista haaveammateista. Opiskelun jälkeen täytyy vielä tehdä monia vuosia kovasti töitä, jotta saavuttaisi edes yhden haaveammatin. Joten mitä nopeammin valmistun mistä tahansa opinahjosta, sitä nopeammin pääsen myös toiveammattiini.


Sitten se päättäminen. Jokaisella päätöksella, jokaisella vaihtoehdolla on omat hyvät ja huonot puolensa. On harvinaista, että olisi olemassa yhtä täysin oikeaa vaihtoehtoa. Elämän valinnat kun eivät ole niinkuin lukion matematiikan koekeen vastaukset. Väärin tai oikein ei pysty valitsemaan. Pisteet menettää ainoastaan, jos jättää vastaamatta. Ja sitä mä olen tehnyt viimeiset neljä vuotta. En ole valinnut mitään. Mutta nyt se on loppu.


Olen kaventanut siis unelma opinahjot kahteen vaihtoehtoon: Helsingin kauppakorkeakouluun, ja Tampereen yliopiston tiedotusoppiin. Molempiin on vaikea pääsykoe. Enää pitää siis puristaa itsestä ulos viimeinen päätös.

Sitä odotellessa.

Mitkä ovat olleet sinun elämäsi vaikemmat päätökset?

2 kommenttia:

Roosa kirjoitti...

Vaikein päätös on ollu ehdottomasti päätös muuttaa 150km päähän perheestä opiskelupaikan eteen. Nyt kun kotona on vielä ties mitä juttuja meneillään enkä minä pääse osallistumaan, tunnen oloni koko ajan kurjaksi :/ Enää n. 6 vuotta (huoh) niin pääsen takaisin..

Trikoo kirjoitti...

Roosa: Voih. Varmasti on ollut vaikea päätös, ja varsinkin jos vielä epäilyttää kun perhe on niin kaukana. Toivottavasti myös uudessa kotikaupungissa on jotain kivaa ja jännää, mitä sitten taas ei kotona ole. :)