Mitä minä haluan? Mikä tekee minut onnelliseksi? Haluan tehdä töitä. Haluan opiskella ennen töitä, jotta saan lisää itsevarmuutta. Mutta mitä töitä tekisin? Mitä opiskelisin? Graafista suunnittelua. Vaatteiden suunnittelua. Sisustussuunnittelua. Tanssia konservatoriossa. Lakia. Journalismia. Mediaa. Kauppatieteitä. Ekonomiaa.
Joka päivä, ja joka hetki uusi suunnitelma. Mutta loppujen lopuksi en saa mitään aikaan.
Onko muilla samanlaisia ongelmia?
5 kommenttia:
Onneksi olet vasta parikymppinen. Ehdit opiskella itsellesi vaikka useamman ammatin jos ei heti ekalla kerralla löydykään se oma juttu. Rauhassa vaan... :) Mutta ymmärrän että välillä tietämättömyys ahdistaa.
Tota mä olenkin miettinyt kanssa. Että ensin teen yhden tutkinnon. Valitsen nyt edes jonkun. Ja sitten jos homma ei nappaa, niin teen toisen. Valinnan vaikeus tässä painaakin. En haluaisi valita enää tässä vaiheessa totaalisen väärin (jo kaksi keskeneräistä oppilaitosta takana). Ja kun kiinnostuksen kirjo on niin suuri, myös mahdollisuus väärään valintaan kasvaa. Miten sitä saisi supistettua tuon joukon edes kolmeen vaihtoehtoon... (puhumattakaan nyt sitten eri oppilaitoksista jotka tarjoavat ko. aineita, tai ulkomaita) Huokaus. Tähän tää taas meni.
Löysin blogisi vasta nyt, joten en tiedä tuleeko sinulla luettua tätä.
Olen samanikäinen kuin sinä ja itselläni on täysin sama ongelma. Helpottaa tietää, että muutkin painii asian kanssa.
Menisikö teologiseen vai valitsisiko turvallisen ammatin lääkärinä tai insinöörinä. Ei tosiaan viitsisi käydä vain kokeilemassa, ja aloittaa joka syksy uutta koulua.
Kirjoita blogiisi, jos saat hyvän idean miten saisi motivoitua itsensä hakemaan yhteen paikkaan KUNNOLLA eikä vain haaveilisi päivät pitkät, että "toikin ois kyllä hirveen mielenkiintoinen ala."
Tää postaus oikeesti lievensi vähän mun ahdistusta.
Anonyymi: Tulee luettua! :) Mulla on kommenttien valvonta päällä yli yhden päivän vanhoilla postauksilla, siksi että löydän kaikki ihanat kommenttinne :)
Ja kuule kiitos sinulle! Kiitos, että löysit tän blogin, kiitos että viitsit lukea tähän postaukseen asti, kiitos että viitsit kommentoida! Sun kommentti nimittäin puolestas helpotti tosi paljon mun oloa! Tuntuu välillä ettei kukaan ymmärrä miten vaikeaa valitseminen voi olla.
Oon kyllä tajunnu, että valinta tässä on tehtävä ja pian. Sillä pahempaa kuin valita väärin on valitsematta jättäminen. Pitää jotenkin yrittää olla pelkäämättä sitä väärin valitsemista (ehkä samalla tulis valittua paremminkin, eikä vain turvallisinta vaihtoehtoa)-
Mullakin on jo kaksi vaihtoehtoa suljettu pois (kaksi koulua kokeiltu). Seuraavana syksynä sitten taas uus koulu. Onhan se rasittavaa.
Toivotana, että kolmas kerta toden sanoo. Ja joo, teen sulle omistetun postauksen siitä mihin ratkaisuun ja kouluun päädyn, ja miten. :)
Mikä sun nimi oli? :)
Kiva, että innostut kirjoittaa aiheesta. Oon Mari (tuli ihan otettu olo, kun mulle omistetaan postaus kyberavaruuteen.)
Nyt vaan kumpikin hirveen stemppi päälle, että kyllä se oma ala löytyy!
Lähetä kommentti